keskiviikko 1. helmikuuta 2012

life's a bitch. oh no wait,that's you.

mulla on niin ikävä sua joskus ,oikeesti aika useinki,mut sä et sitä tiiä. ehkä aavistelet jotain joskus siitä kun viestittelen sulle pitkän ajan jälkeen. meillä oli silloin kaikki niin hyvin,mikä ihme meijän välille tuli? ensin me ei edes tunnettu toisiamme opettelin tuntemaan sut ja sä pakostaki mut koska rupesin näkemään sua paljo enemmän omasta tahdostani. nykyään ei nähä koskaan aina sovitaan että nyt tavataan mutta sitten ei koskaan nähäkkään. oikeesti on ikävä niitä ikuisia tyhmiä riitoja peitosta,paikasta sängyssä,siitä lähetäänkö kauppaan nyt vai hetken päästä,saanko polttaa tupakan vai en,saanko ottaa sulta karkin koska otit multa viimeksi.
tälläisistä tyhmistä asioista me riideltiin mut aina vaan vitsillä ehkä se joskus meni vähä överiks ja juostiin ympäri taloo toistemme perässä tai toinen meistä suuttui oikeasti ja istui vain hiljaa mutta silloin meillä oli edes jonkinlainen yhteys toisin kuin nykyään. en edes muista milloin viimeksi olisin sut nähny,tai kuullu sun äänes ehkä sillä ei ole niin väliä koska tiedän että me ei toisiamme kuitenkaan unohdeta ihan pienessä ajassa mutta siltikin en sua pysty noin vain unohtamaan. kehenkään en oo niiin paljo uhrannu aikaani ku suhun. ennen nähtiin joka päivä ja oli pakko päästä näkemään edes toisesta vilaus vaikka ei olis ollut aikaa kuin 15minuuttia.ainakin mun piti aina nähä sut mutta sulle tais olla ihan se ja sama. vaikka salaa tiesinkin että meistä ei ikinä tulis mitään mä jatkoin yrittämistä ja aina luulin et meillä menis paremmin ku kaikki vaikutti niin ihanalta ja hyvältä,mut ei meistä koskaan tullut mitään. ei se mua sinällänsä haittaa nyt kun oon asiaa aatellut tarkemmin mutta voi kuinka mua aikasemmin ärsytti ja vitutti koska olin niin totaalisen ihastunut suhun. aina kerroin sulle ensimmäisenä jonkin tärkeän asian ja sä vastasit siihen vain yhdellä sanalla esim. jaa tai joo. ajattelin vain että no pojat on poikia eikä ne jaksa tekstailla ja että oot oikeesti livenä ihan erilainen. no opin kattelemaan millanen oikeesti oot ja tajusin että et sä oikeesti oo vielä kovinkaan kypsä vaan oot joskus tosi lapsellinen ja naurettava mutta sekään ei mua haitannut koska tykkäsin susta niin paljo. nyt mä oon ajatellut asiat niin monen mutkan kautta että loppujen lopuks tajusin että hyvä ehkä vaan että meistä ei mitään koskaan tullutkaan. ja hyvä että ystävinä kuitenkin pysyttiin, mutta nyt jos nään sut lähipäivinä mä en tiedä mitä rupeen taas ajattelemaan mutta ehkä aika näyttää sen sitten nyt vaan haluan mennä tonne jäätävään ulkoilmaan ja hengittää rentouttavat savut. 






2 kommenttia:

  1. Tää on niin tuttua mulle! Tiedän että se tuntuu ihan hirveeltä ja siitä on vaikee päästä pois. Joskus saattaa ite tehä jotain tyhmää että unohtas tollasen miehen/pojan. Mutta kyllä kaikki ajan kanssa helpottaa, vaikkei kyseistä jätkää koskaan unohdakkaan, eikä pidäkkään. Välillä saa ajatella ja miettiä menneitä, niitä hyviä aikoja :) Mutta samalla pitää oppia arvostamaan itseenä enemmän ja tajuta, ettei tollaset pojat tee muutaku satuta.. Tsemppiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aivan totta puhut! (: joo aijon päästä yli tosta ja tavata sitä vaan kaverina vaikka joskus tekis mieli olla enemmänki ku kaveri mut se on vaan parempi ettei sitte ite pahota mieltään ku kaikki ei meekkään niinku haluis tai odottais(:

      Poista