on taas niitä sellasia päiviä että miks vittu ikinä ees tutustuinkaan tohon jätkään!? kuten esim tänään
mulla on taas sellanen päivä. mikään ei tunnu miltään meijjän välillä ja tuntuu vaan et voisin unohtaa sut ikuisesti enkä enää koskaan muistella sua. mut mä en siihen pysty koska jollain tietyllä tavalla tykkään susta vaikka me ei ees tunneta sillee toisiamme. tiietään toisemme nomut kuitenki me puhutaan usein ja sen kautta ollaan opittu toisemme tuntemaan. aina se mitä me puhutaan on niin jotenki hassua ja sellasta. mietin aina sillointällöin mitä vastaan johonki juttuun koska en halu että pidät mua ihan tyhmänä ja idjoottina. mä tykkään susta ja toisinaan en. voiko siis olla vaikeempaa? tykkään sun siitä piirteestä mikä sä oikeesti oot mut siitä en tykkää mitä esität muille tai siis et esitä mutta oot vaa sillai erilaine joskus. mut kuitenki oon taas vaihteeks päättäny että jätän hetkeks sun miettimisen ja keskityn omaan elämääni. ei siitä tuu mitää että aina mä vaan toivon ja sit kaikki meneeki päi persettä eihän se oo yhtäää järkevää? nomut anyway oli taas kiva purkaa tunteitaan jotenki ees johonki ja sillee. nyt aattelin pian mennä nukkuun ja kävästä pikasesti outside. nii muuten oli ihan jees kans olla tänää salilla! onneks tätä kuntosalia riittää koko viikoks nyt tänä viikkona! jotenki se on ihanan rentouttavaa ku tietää et on tehny jotain hyvää. nomut vises alla hejdå!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti