maanantai 16. huhtikuuta 2012

so what we get drunk, so what we smoke weed

ikävä on ehkä se pahin tunne?
ainaki mun mielestä...ku tekee mieli nähä joku ihminen vaan joka päivä.
ei ite ees tajuukkaan kuinka jostain toisesta voi tulla sulle niin tärkee että välität kaikesta mitä se ihminen tekee tai sanoo. hetki sitte mulla alko tää ikävä hellittää mut eiköhän se oo täs takasi pikku hiljaa hiippaillu.
en oikeestaan oo kenestäkään ikinä näin kovaa välittäny ihan oikeesti. se sattuu ihan hitosti jos ees mietit että sillä toisella vois joskus olla ehkä joku muuki kehen se luottaa ja kertoo kaikki asiat. tällä hetkellä onneks asia on vielä hyvin että meillä on se yhteys että kaikki tärkeet jutut toisillemme kerrotaan. nyt täs mä pohdin että lähettäisinkö viestiä tolla mun ehjällä iphonella joka tuskin edes lähettää viestin perille niin sille henkilölle jota ikävöin vai antaisinko vaan kaiken taas olla ja kattoo mitä tulevat päivät tuo tullessaan. 
jep nyt on sellanen fiiilis että muutama pari hassua ei olis pahitteeks ja ulkonaki voisin täs kipasta ennenku meen nukkuun. jookyllä toi kuulosti aivan loistavalta suunnitelmalta joten natinati alla. 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti